Metsästyskausi on jo jokin aika sitten meillä päättynyt. Hetken Remu sai levähtää ja sitten päätin, että nyt aletaan treenaamaan verijälkeä. Ennen koulutuksen aloittamista ehdin ilmottaa Remun kaksiin MEJÄ kokeisiin. Tosin molemmissa rajoitettu osallistumismäärä ja tietenkin järjestävän seuran koirat etusijalla, mutta josko edes toiseen mahduttaisiin mukaan.

Eilen sitten kävimme ensimmäistä kertaa Virran Tatun (Giron) johdolla tekemässä ja haistelemassa verijälkeä. Remu lähti alkuun sata lasissa väärään suuntaan. Niinpä aloitettiin alusta ja hetki haisteltiin alkua ja siitä lähdettiin rauhallisemmin oikeaan suuntaan. Kaadot Remu merkkasi ihan hyvin, pysähtyi nuuskuttelemaan ja pienet kaarrokset varmistaen oikean jatkosuunnan... Kaadolla odotti nakkeja palkaksi. Vaikutti siltä, että Remu oli melko pettynyt palkkaansa, mutta söi ne kuitenkin. Ensi kerralle täytyy ehkä keitellä jotain parempaa palkaksi

Jos järjestän koiran aivonystyröille työtä, niin olenpa järjestänyt sitä itsellenikin. Käyn nimittäin Suomen eläinterveydenhuolto-opistossa Urheilukoirahieroja -koulua. Kevään aikana olen päässyt tutustumaan moniin uusiin ihmisiin ja koiriin, ni koulutusviikonloppuina kuin harjostushierontoja tehdessäni. Paljon on opiskeltavaa ja harjoiteltavaa. Pääosin kuitenkin koirat ovat osanneet nauttia hieronnasta... Muutamia levottomampiakin yksilöitä on tullut vastaan. Valmis Urheilukoirahieroja minun olisi tarkoitus olla elokuussa 2011. Vaikka nimike viittaa paljon harrastaviin koiriin, on minulla kiinnostusta ja valmiutta hieroa kaikenlaisia koiria; kotikoirista sporttikoiriin

MUKAVAA KESÄN ODOTUSTA KAIKILLE!

Tosiaan, Remu oli eilisen päivän vielä melko väsynyt.  Viime viikolla Remu pääsi painimaan usemmankin supin kanssa.

Torstaina oli tarkoitus käydä Loimaalla pikaisesti täysin muissa kuin metsästysasioissa, mutta Remulla vaan taas kiitokset, reissu kesti pitkälle iltaan. Remu oli vapaana lenkillä Jussin kanssa ja hallinnassa siihen asti, kun muisti että sadan metrin päässähän on lato. Eikä meidän koiralla ole korvia, kun vietti vie... Ladon allehan Remu pujahti ja löytyi sieltä supikin. Remu sai sen lähelle sisäänmenoaukkoa, mutta piti halunnut jakaa tätä iloa meidän kanssa vaan retuutti kuollutta esittävää supia muutaman metrin päässä. Kun supia yritettiin vetää ulos kättä pidemmällä, päästi Remu irti ja supi lähti syvemmälle ladon alusiin. Koira lähti tietenkin perään, tällaista peliä koira ja supia pitivät melkein kolme tuntia... Lopulta Jussi paukautti "papatin" ja silloin syöksyi koira ulos.

Lauantaina Remu pääsi ihan oikeasti supijahtiin. Saaliiksi kertyi neljä supia kolmesta pesästä. Viimeisestä pesästä olisi ollut mahdollisuus saada viideskin supi, mutta se päätti ottaa jalat alle, kun kaverille kävi hieman huonosti...  Ei hullumpi viikonloppu. Suurempia iskuja ei Remulla ole havaittu, silmien ympäriltä kuitenkin puuttuu hieman karvoja ja silmät olivat ummessa hiekasta. Eli silmiä on huuhdeltu urakalla ja särkylääkettäkin koira sai.

Kuollutta esittävä supi ja Remu sen takana

Eilen Jussi ja Remu olivat Sauvossa supijahdissa. Ja saaliiksi jäi yksi suppana.

Itse taasen oli katsomassa Turun messukeskuksessa Top Dog Showta. Vaihteeksi olin saksanseisojien kehän laidalla jännittämässä Niilan puolesta. Ja mikäs siinä jännittäessä, 10kk:n ikäisestä junnu narttu Niilasta tuomari teki ROPin!

Tämän vuoden saalistili siis saatu avatuksi!  

Loppiaista isäntä ja koira viettivät luolametsällä isolla joukolla, sillä mukana oli lähes 10 koiraa. Remu oli ainoa saku, muut olivat kettuterrierejä ja jackrusseleita. Päivän saldoksi porukka sai 13 supia! Näistä Remu sai yhden. Suuresta koiramäärästä johtuen ei yhdelle koiralle montaa mahdollisuutta tullut. Remun toinen luola osoittautui tyhjäksi. Jussi ja Remu lähtivät alkuillasta kotia kohti, mutta osa joukosta jatkoi jahtia "Kymppiuutisiin" asti.

Seuraavana päivänä lähdettiin käymään Loimaalla ja ajatuksena antaa koiran vähän juosta metsässä. Ja kuinkas kävikään... Tällä reissulla Jussi sai ammutuksi Remun ajosta ensimmäisen pitkäkorvan. Kyllä olivat molemmat tohkeissaan.

Päivän päätteeksi Remu pääsi myös poseeraamaan kameralle. Näitä kuvia luvassa myöhemmin

Helsingin lumiset kadut tuli nähtyä Pasilan osalta. Messarissa oli ilmassa molempina päivinä suuren urheilujuhlan tuntua. Jännitys oli kovaa molemmissa päissä hihnaa kumpanakin päivänä. Isäntää vaan ei jännittänyt, kyseli vaan et joko saadaan lähteä kotiin  

Lauantaina kisattiin Pikku-Pirun Jääräpään kanssa rop/vsp kehässä. Ja niin siinä kävi, että narttu vei voiton. Varsin hyvännäköinen narttu olikin, joten hyvälle hävittiin. Molemmille kuitenkin lohkesi Helsinki Winner 2010 -tittelit.

Sunnuntai aamusta taas pakattiin koira autoon ja eikun ykköstielle ajelemaan kohti messukeskusta. Tälle päivälle oli listalle tullut myös uusia vastuksia. Suuret eivät olleet odotukseni, sillä vastassa oli kokeneita valioita ja näyttipä niillä olevan ennestään titteleitä nimen kyljessä. Ja niin pessimisti yllättyi iloisesti; paras uros ja taas kisaamaan nartun kanssa rop/vsp kehään. Tänään vastassa oli Moixa Tequila Sunrise. Ja niin kävi, että tilaa oli annettava naiskauneudelle, Remu oli vsp. Ja näin ollen nartun ohella Voittaja 2010.

Täytyy kyllä todeta, että turhan suuret ovat Helsingin ympyrät meille. Kömmähdyksiä ja hermojen kiristyksiä sattui kohdalle. Ihmisvilinä oli myös ajoittain messarin käytävillä melkoinen.